Iloa muistellen

Tänään täyttäisi meidän länderi numero kolme seitsemän vuotta, jos elää olisi saanut.

Paljon onnea vielä elossa oleville Ilon sisaruksille.

FIN MVA Ilo syntyi 27.4.2002 Helsingissä Päivi Ikosen kasvattamana.

Agilityssä Ilo kerkesi kisaamaan Annan kouluttamana vain kaksi kisaa. Kisojen jälkeen tuomari Minna Räsänen tuli sanomaan, että ymmärtää miksi koiran nimi on Ilo, oli sen suoritus niin iloista ja pomppivaa. Tuloksena oli hyl ja 10 vp. Oli Ilo aiemminkin esiintynyt agilitykisoissa, kun se kerran karkasi valjaista kun minä olin Masin kanssa radalla. Radan suoritus jäi kesken kun minulla oli kaksi koiraa puomilla yhtäaikaa, eikä kumpikaan tehnyt kontaktivirhettä. Saatiin me Masin kanssa uusia rata ja taisi sieltä nolla tulla.

Ilo astutettiin syksyllä 2004 Rekulla. Jälkeläisiä syntyi keisarinleikkauksessa
7 kpl, kolme narttua ja neljä urosta, Ilo menehtyi leikkauksen aiheuttamaan verenvuotoon. Pentueesta meille itselle jäi raikulipoika Jepu.

Pikkupentuna puutarhahommissa


Ilo agikisoissa, huomaa hypyn ilmavuus


Ilo ja Masi kesäisissä tunnelmissa


Ilon pisarat maitobaarissa, keinoemona kääpiövillakoira

Näytelmissä

Piipahdettiin sunnuntaina Maisan kanssa näytelmissä Outokummussa. Tuomarina hääri Juha Putkonen ja tapahtuma oli täyteen ahdetussa Outokummun jäähallissa. Eipä sitä muistanutkaan mitenkä rasittavia nämä ahtaissa paikoissa olevat näyttelyt ovat.

Eipä tarvitse vastaaviin kekkereihin, töykeiden koiraihmisten seuraan pakkautua ihan heti. Ihmettelen miten tämä porukka jaksaa joka viikonloppu ajaa satoja kilometrejä ja maksaa korkeita osallistumismaksuja tästä ilosta. No jokainen tyylillään.

Maisa jännitti ja arasteli paikkaa ja tilannetta niin paljon, että tuloksesti saatiin vain H. Odotukset olivat pikkusen korkeammalla Tuusniemen menestyksen jälkeen.

Maisa odottaa vuoroaan


Tuomari tutki Maisan tarkasti


Tässäpä arvostelu

Urheilussa pohjanoteerauksia

Pitkäperjantaina käytiin harrastamassa Jepun kanssa agilityä Kontiolahdella Kantelesärkän maneesilla. Ensimmäinen rata meni ihan hyvin, mutta kun rata oli niin pehmeä, että Jepu meinasi ensin kaatua hypyllä ja kepeille se tuli niin vauhdikkaasti, että heti keppien sisään menon jälkeen se liukui ohi toisesta keppivälistä. Vielä viimeiseltä hypyltä kielto ja tulos 10.

Toisella radalla mentiin vaan kaksi hyppyä ja puomi, kun vaihteeksi Jepu oli alastulokontaktilla loikka päällä.

Lankalauantaina pistäydyttiin pitkästä aikaa Popen kanssa raveissa Killerillä Jyväskylässä. Kyseessä oli tällä kertaa monte lähtö. Alun perinkin lähtö vaikutti melko kovalta ja niinhän ne kaikki olivatkin tällä kertaa Poppea parempia. Kuskina toimi Pohjois-Karjalan tyttö Sara, kun Anna ei itse voi mennä montea poneilla painorajojen vuoksi. Poni toimikin lämmityksessä hyvin ja oli innoissaan kun pääsi radalle kiitämään. Lähtöön päätetiin kuitenkin laittaa Popelle korviin pumpulitupot, ettei se häiriintyisi muiden melskauksesta. Vaan sepä taisi olla vika tikki, kun se ei sitten suostunut muka kuuntelemaan ohjastajan käskyjäkään. Kiitoksia kuitenkin kuskille rehdistä suorituksesta, vaikka joutuikin tyytymään viimeiseen sijaan.