Mutta, taas kerran nollien metsästys meni mönkään. Kun ei osaa, niin sitten ei vaan osaa.
Tässä kootut selitykset epäonnistumisille:
1. Ollaan reenattu koko talvi 324 neliön hallissa lyhyillä esteväleillä, niin normikentällä ja normaaleilla esteväleillä ei vaan ukko kerkeä mukaan ja ohjaus on mitä sattuu.
2. Ykkösluokan radat on vain yksinkertaisesti meille liian suoraviivaisia.
3. Yhdeksän vuoden harrastamisella ei ohjaaja ole oppinut mitään, mistä olisi hyötyä Jepun kanssa.
No eipä tämä agility nyt onneksi niin vakavaa ole, mukavahan siellä kisoissa on juosta, kun koirakin siitä tykkää, kun pääsee näyttämään taitonsa. Ja kun tulos sattuu joskus tulemaan, niin sillä sitten yleensä pääsee pokkaamaan palkinnonkin. Vaan eipä se kovin mieltä ylentävää ole hakea palkintoa tuloksella 20.
Sunnuntai menikin komosluokan ratoja rakentaessa ja katsoessa hienoja suorituksia.
Kyllä meillä HuPussa on vaan kova taso mini ja medi koirissa. Ja näyttihän ne Mikko ja Toukokin taitonsa maxeissa.
Seuraavat agilitykoitokset on Jepulla pitkäperjantaina Kontiolahdella ja Maisalla näytelmät 19.4 Outokummussa.
Tässä Jepu ja Maisa 19.3 otetussa kuvassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti